Eilen oli taas maanantai, ja aamuhämärä kiskoi energiat kehosta samalla kun ruho nousi pystyyn. Arki (ja kaikki) tuntuu tällä hetkellä siltä kuin koko ajan joutuisi naama irvessä polkemaan raskaimmilla vaihteilla pohkeet ulvoen, ja silti meno ei meinaa lähteä rullaamaan. Ei sillä, että joutuisi tekemään jotain epämiellyttävää tai että muuten olisi mieli maassa, vaan kaikki tuntuu niin hiton jähmeeltä.
Vein ruttuisen otsani ihmisten ilmoille ja tajusin, etten ole yksin. Muilla oli tämä sama tunne. Myös muilla jumitti hähmäsesti kaikki tekeminen. Ihan kuin kaikilla olisi nilkoissaan 20kg painot ja serotoniini tuotanto olisi lakkautettu.
Sitten tajusin, että sehän on tämä syksy. Viime viikolla taisi olla Ylellä uutisissakin se, kuin valon vähäisyys sekottaa elimistön. Illalla nukkumaan mentäessä ei olekaan väsy ja nukahtaminen pitkittyy, aamulla puolestaan herätään "kesken unien". Tästä seuraa se, että aamulla vituttaa ja tämän tuskan tunteen kanssa lähdetään päivää pakottaen tarpomaan. Yritä siinä sitten olla. Ärsyttää, kiukuttaa ja töiden ajattelukin jo pelkästään puskuttaa.
Hiljaa mielessäni aloin itseäni retuuttamaan irti tuskan tunteesta ja sepittämään lohdutuksen sanoja. Ekan parin ohjeen jälkeen pääsin vauhtiin, ja päätin kirjata ohjeeni blogikirjoitukseksi, jotta muutkin my-fellow-luuskat pääsisivät näistä neuvoista nauttimaan. Tässäpä niitä.
1. Aina ei tarvitse olla inspiroitunut ja innoissaa tehdäkseen töitä
Tässä ajassa me niin kovin usein ja niin tohkeissamme viljelemme sanoja kuten inspiraatio ja innostus. Me vauhkoomme motivaatiosta ja unelma töistä ja töistä unelmien eteen. Tämän kaiken dynaamisen innovaation ja team spiritin keskellä ihan tavallisesta työstä tulee epäonnistunutta ja riittämätöntä keskinkertaisuutta. Pöh – minä sanon! Välistä työn tekeminen on ihan vain työn tekemistä. Ja niinä päivinä ei kannata syyllistää itseään siitä, kun ei teekään töitä maksimitehoilla ja iloisena. Tekee ensin yhden asia tehtävien asioiden listasta, on tyytyväinen siitä ja sitten tekee seuraava. That's it. Välillä asioita voi ihan vaan tehdä, jotta ne saa tehtyä, vaikka sitten ilman sitä, että on säkenöinyt niihin maagisen onnellista energiaa.
2. Yksikin tehty asia on enemmän kuin nolla
Paskoina päivinä on oleellista olla tyytyväistä jokaisesta lähetetystä sähköpostista, hoidetusta asiasta, käsitellystä hommasta, sovitusta juonesta ja soitetusta puhelusta. On totta, että on ihana tehdä töitä niinä päivinä, kun kaikki vaan luistaa ja asioita tapahtuu, mutta ne päivät ovat vain kauniita koristeita kakussa, siinä missä valtaosa on sitä ei-niin-kovin-kummoista vehnähöttöä. Ei pidä ajatella, että ne täydellisesti rullaavat päivät olisi se normi, koska silloin kaikki muu tuntuu epäonnistumiselta. Yksikin hoidettu asia on hoidettu asia.
3. Älä odota inspiraatiota, kun tee vaan
Tyssypäivinä on helppoa siirtää hieman enemmän ponnistelua vaativia hommia tulevaisuuteen. "Mä teen sen sitten kun mulla on parempi flow" - vaan kun sitä ei koskaan tiedä, koska se flow tulee. Tässä on kuusi kuukautta palelevia varpaita edessä, ennen kuin koittaa huhtikuu, eikä sekään mitään lupaa, joten voi olla, että ponnistelua vaativien asioiden hoito lykkääntyy ihan pelleilyksi asti. Laske tai nosta perseesi – riippuen työnkuvasta, ja ryhdy hommiin. Tee vaan. Tee vaikka tuntuu tahmeelta, sillä voi olla, että saat silti tehtyä.
4. Mene nukkumaan!
Älä katso vielä sitä yhtä jaksoa Netflixistä/Areenasta/HBO:sta tms. Pistä puhelin pois! Ihan nyt oikeesti! Jos olet kuten minä, että aamulla tuntuu, että ihan ei tullut tarpeeksi nukuttua, niin mene aikaisemmin nukkumaan. Sinä et ole nössö, eikä kovikset lällättele sinulle, jos menet ajoissa nukkumaan. Mene ajoissa petiin- Jos pystyt pistään puhelimen pois, kokeile sen pistämistä vielä vähän aikaisemmin ja vaihtamaan se vaikka kirjaan. Jos tämä tuntuu liian vaikealta, niin älä ota turhaan paineita tästä. Ole tyytyväinen edes siitä, jos pääset sulkemaan silmäsi vaikka sitten varttia aikaisemmin kuin eilen.
5. Älä jää vellomaan tahmaan
Syytän tässä blogikirjoituksessani täysin tätä vuoden aikaa ja sen aiheuttamaa kollektiivista väsymystä. Kerta tämä valon määrän väheneminen on niin monelle uuvuttavaa, varo lietsomasta sitä. On helppo jäädä ystävien, työkavereiden tai satunnaisten tuttujen kanssa jauhamaan siitä kuinka syksy on niin pimee ja on väsy, mutta älä jää. On kiva todeta, ettei väsymyksen kanssa ole yksin, mutta siinä se. Sitten seuraavaan asiaan. Jos koko ajan ympärillä on ihmisiä, jotka samalla tavalla uikuttaa tahmeutta niin, voi jäädä kokonaan hyödyntämättä ne pienet hetket kun voisi itse päästää eroon väsymyksestä. Niitä pienen pieniä hetkiä ilmestyy epämääräisin väliajoin, ja niihin kannattaa tarttua heti. Sitten jaksaa taas olla väsynyt, kun se nappaa jälleen syliinsä.
Noin. Tuollaisia ohjeita. Ensi viikon tiistaina voi sitten jo taas todeta, että ens kuun jälkeen on jo joulukuu. Vielä bonuksena muistutan tähän loppuun D-vitamiinin ja muutenkin ravintorikkaan ruuan tärkeydestä, plus liikunnasta. Itse suosin kävelylenkkejä, ne on matalan kynnyksen aktiviteetteja ja oikein hyvää herkkuu ajattelulle.
Tsemppii!
Comentarios